/

Back to home page

War, Peace and Development

Israeliin kohdistuva aseiden vientikielto

   Thu 18/04/2002

Neuvosto on ottanut käyttöön aseiden vientikiellon monien maiden kohdalla, esimerkkeinä Afganistan, Myanmar, Kiina, Kongon demokraattinen tasavalta, Liberia, Libya, Sierra Leone, Sudan ja viimeksi Zimbabwe (18. helmikuuta 2002).

Asevientiä koskevat EU:n käytännesäännöt hyväksyttiin 8. kesäkuuta 1998, ja niillä pyritään luomaan aseviennille tiukat yhteiset vaatimukset. Vaatimuksiin kuuluu esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittaminen määrämaassa. Jäsenvaltiot eivät myönnä vientilupaa etenkään, jos on olemassa selvä vaara, että ehdotettua vientiä käytetään sisäiseen painostukseen, kuten pikaisesti toimeenpantuihin tai mielivaltaisiin teloituksiin (vaatimus 2 b). Muut normit koskevat esimerkiksi maassa vallitsevia jännitteitä tai sisäisiä konflikteja ja selvää riskiä siitä, että aseita käytettäisiin aluevaatimusten toteuttamiseen voimakeinoin (vaatimus 4). Vaatimuksissa mainitaan myös kansainvälisten sitoumusten ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden noudattaminen (vaatimus 6).

 

Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmissä EU tuomitsi jälleen Israelin toteamalla, että "sen on välittömästi vedettävä pois sotilasjoukkonsa palestiinalaishallinnon valvontaan kuuluvilta alueilta, lopetettava oikeuden päätökseen perustumattomat teloitukset, poistettava sulut ja rajoitukset, keskeytettävä siirtokuntien perustaminen ja noudatettava kansainvälistä oikeutta."

 

Aikooko neuvosto näiden seikkojen valossa määrätä Israelia koskevan aseiden vientikiellon?

 

Jos ei, katsooko neuvosto tämän vastaavan EU:n menettelysääntöjen tarkoitusta ja perustamissopimuksen V osastoa?

 

Aikooko neuvosto pyytää komissiota (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti) arvioimaan aseiden vientikieltoa koskevan politiikkansa johdonmukaisuutta?

 


http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+WQ+E-2002-1091+0+DOC+XML+V0//FI